TERVEYS

Pyreneittenpaimenkoirat on terveyskyselyiden perusteella pääasiassa hyvin terve ja pitkäikäinen rotu. Mitään varsinaista valtasairautta rodulla ei ole. Pyreneittenpaimenkoirat eivät kuulu PEVISA-ohjelmaan. Jokaisella rodulla kuitenkin esiintyy jonkinlaisia sairauksia.

Lonkkanivelet

Lonkkanivelen kasvuhäiriö eli ”lonkkavika”, (engl. hip dysplasia, HD) on koirien yleisin luuston/nivelten kasvuhäiriö. Se voidaan määritellä perinnölliseksi lonkkanivelen löysyydeksi. Lonkat ovat syntymähetkellä makroskooppisesti normaalit, mutta muutokset alkavat jo pennun ensimmäisten elinviikkojen aikana. Löysyys johtaa reisiluun pään ja lonkkamaljan riittämättömään kontaktiin. Alueelle kohdistuu epänormaalin suuri paine, joka on sitä suurempi mitä pienempi kontaktialue on. Tämä voi johtaa mikromurtumiin ja lonkkamaljan mataloitumiseen. Noin vuoden iässä lantion luutuminen on täydellistä ja lonkkaniveletkin stabiloituvat. Yleensä kipukin helpottaa tässä iässä.

Lonkkanivelen kasvuhäiriö johtaa yleensä nivelrikkoon. Nivelrikon kehittymisen aikatauluun ja tyyppiin vaikuttavat rotukohtaiset ja yksilölliset erot. Lonkkanivelen kasvuhäiriön perimmäistä syytä ei tiedetä, mutta se periytyy tämänhetkisen tutkimustiedon perusteella kvantitatiivisesti eli siihen vaikuttaa useita eri geenejä. Näistä osa on ns. suurivaikutteisia geenejä (engl. major gene). Periytymisaste vaihtelee eri tutkimuksissa välillä 0.1–0.6. Ympäristöllä on vaikutusta kasvuhäiriön ilmiasuun. Useissa tutkimuksissa on todettu runsaan ravinnonsaannin olevan yhteydessä lonkkavikaan. Ruokinta ei aiheuta dysplasiaa, mutta se tuo vian esiin geneettisesti alttiilla koirilla. Tämä pätee myös toisin päin, optimaalisella ruokinnalla lonkkanivelen kasvuhäiriö ei tule näkyviin tai on lievempää. Myös liian raju liikunta kasvuaikana voi pahentaa muutoksia.

Lähes kaikilta jalostukseen käytettäviltä pyreneittenpaimenkoirilta löytyy lonkkatulos. Viimeisen 10 vuoden aikana Suomessa on lonkkakuvattu 171 pyreneittenpaimenkoiraa. Niistä 65 % oli A- tai B-lonkkaisia, 29 % oli C-lonkkaisia ja 6 % sitä huonompia. Pienenä, kevyenä paimenkoirana pyrtsi elää usein hyvän kivuttoman elämän myös C-lonkkaisenakin. Usein C-lonkkadiagnoosi johtuu vain matalasta lonkkamaljasta.

Legg-perthes

Legg-Perthesin tauti tunnetaan myös nimillä Legg-Calve-Perthes ja reisiluun pään avaskulaarinen tai aseptinen kuolio. Tautia tavataan lapsilla ja koirilla, röntgenlöydökset ja histologinen kuva ovat molemmilla samanlaiset. Koirilla suurin osa tapauksista on toispuoleisia ja sairautta tavataan etenkin monilla terrieri- ja kääpiökoiraroduilla, mutta myös muilla pienillä roduilla. Tautia esiintyy yhtä paljon uroksilla ja nartuilla. Taudin syy on tuntematon, mutta muutokset johtuvat reisiluun pään verenkierron häiriöstä, joka johtaa luun kuolioitumiseen. Legg-Perthesin tauti on perinnöllinen ja sen on epäilty periytyvän autosomaalisesti väistyvästi ainakin manchesterinterriereillä, yorkshirenterriereillä, kääpiövillakoirilla, kääpiöpinsereillä ja mopseilla.
Oireet alkavat 4-11 kuukauden iässä takajalan ontumana. Ontuminen on aluksi lievää ja pahenee vähitellen. Joskus ontuminen havaitaan äkillisesti tapaturman yhteydessä. Koira aristaa lonkkanivelen taivutusta ja nivelen liikerata on rajoittunut. Jos ontuminen on jatkunut pidempään, jalassa on havaittavissa sen käyttämättömyydestä johtuva lihaskato. Molemminpuolisessa taudissa ontuminen voi olla vaihtelevaa tai jatkuvasti pahempaa toisessa jalassa.

Kolmella pyreneittenpaimenkoiralla (2 pk, 1 lk) on todettu legg perthes.

Osteokondroosi

Tämä tarkoittaa nivelruston alaisessa luussa esiintyvää luutumishäiriötä, joka johtaa nivelruston paksuuntumiseen ja sen vaurioon. Nivelruston palanen voi irrota alustastaan ja tällöin puhutaan OCD:stä (osteochondritis dissecans).

Osteokondoroosi voi esiintyä olka-, kyynär-, kinner- tai polvinivelessä tai selkänikamassa. Vika ilmaantuu kiihkeimmän kasvun aikaan 4-7 kuukauden iässä. Nivelrustossa oleva tulehdusreaktio tuottaa kipua, jota koira oirehtii ontumalla. Osteokondroosi johtaa usein nivelrikkoon. Olkanivelen osteokondroosi on kuitenkin usein oireeton.

Olkanivelen OCD:n vuoksi on leikattu kaksi pitkäkarvaista pyreneittenpaimenkoiraa. Polvinivelen OCD-leikkaus on tehty yhdelle pitkäkarvaiselle. Kinnernivelen OCD-leikkaus on tehty yhdelle pitkäkarvaiselle. Lisäksi oireettomia olkanivelen OCD-pyreneittenpaimenkoiria on todettu muutamia.

Kyynärnivelen kasvuhäiriö

Kyynärnivelen kasvuhäiriö (engl. elbow dysplasia, ED) on yleisin isojen ja jättikokoisten koirien etujalan nivelkivun ja ontumisen aiheuttaja. Kyynärnivelen kasvuhäiriön eri muotoja ovat varislisäkkeen (processus coronoideus) sisemmän osan fragmentoituminen, olkaluun nivelnastan (condylus humeralis) sisemmän osan osteokondroosi ja kiinnittymätön kyynärpään uloke (processus anconaeus). Kyynärnivelen inkongruenssia (nivelpintojen epäyhdenmukaisuutta) pidetään tärkeänä syynä kaikkiin edellä mainittuihin kasvuhäiriöihin ja myös se lasketaan kyynärnivelen kasvuhäiriöksi.

Kyynärnivelen kasvuhäiriön periytymisen mekanismit ovat epäselvät. Periytyminen on kvantitatiivista eli siihen vaikuttaa useita eri geenejä. Yksi näistä geeneistä saattaa olla ns. suurivaikutteinen geeni. Kasvuhäiriön tyyppi vaihtelee eri roduilla, mikä viittaa siihen että aiheuttajina ovat eri geenit. Kyynärnivelen kasvuhäiriö on yleisempää uroksilla todennäköisesti urosten suuremman painon ja mahdollisesti myös hormonaalisten tekijöiden takia. Nykykäsityksen mukaan perinnöllisillä tekijöillä on suurin osuus kyynärnivelen kasvuhäiriön synnyssä, mutta ympäristötekijöillä on osuutensa sen ilmenemisessä. Toisin sanoen optimaalisella ruokinnalla voidaan mahdollisesti estää kasvuhäiriön kehittyminen yksilöllä, jolla on siihen perinnöllinen taipumus.

Viimeisen 10 vuoden aikana on kyynärien osalta kuvattu 167 pyreneittenpaimenkoiraa. Näistä 98% oli täysin terveitä ja 2% sairasti kyynärnivelen kasvuhäiriön lievintä astetta.

Polvilumpion luksaatio

Patellaluksaatio eli polvilumpion sijoiltaan meno luokitellaan vakavuusasteisiin 1-4 astetta:
0 Terve
Aste 1: Polvilumpio on lähes normaali. Polvilumpiota voidaan liikutella helpommin kuin normaalisti ja patella saadaan luksoitumaan, mikäli polvea samalla ojennetaan. Patella saattaa luksoitua ajoittain, mutta se palautuu itsestään paikalleen. Polvilumpion suoran siteen kiinnityskohta saattaa olla lievästi kiertynyt.
Aste 2 Polvilumpio on tavallisesti paikoillaan raajan ollessa ojennettuna. Lumpio luksoituu polvea koukistettaessa tai rotatoitaessa (kierrettäessä) ja pysyy poissa telaurasta, kunnes se asetetaan takaisin paikoilleen. Sääriluun (tibian) yläosa on kiertynyt jopa 30 astetta sisäänpäin.
Aste 3 Polvilumpio on yleensä luksoituneena. Lumpio saadaan asetettua tilapäisesti paikoilleen. Sääriluu on kiertynyt jopa 30–60 astetta.
Aste 4 Polvilumpio on pysyvästi sijoiltaan, eikä se pysy telaurassa ilman leikkausta. Sääriluun yläosa kiertyy jopa 90 astetta.

Polvinivelen rakenteelliset heikkoudet altistavat patellaluksaatiolle eli polvilumpion sijoiltaan menolle. Jalka- asento on virheellinen ja polvilumpion telaurat ovat liian matalat. Patellaluksaatiota esiintyy suhteellisen runsaasti kääpiöroduilla ja sellaisilla suuremmilla roduilla, joilla on suora takajalka. Vika on periytyvä, mutta periytyvyyden mekanismi ei ole tiedossa. Pienikokoisilla roduilla polvilumpio luksoituu yleensä sisäänpäin (mediaalisesti).

Viimeisen 10 vuoden aikana polvia on tutkittu 147:ltä pyreneittenpaimenkoiralta. Niistä 95 % oli täysin terveitä (0) polvien osalta, 3 % sairasti astetta 1 ja 1 % sairasti astetta 2.

Silmäsairaudet

Viimeisen 10 vuoden aikana on tutkittu 246 pyreneittenpaimenkoiraa, joista 85 % on tutkittu silmiltään terveiksi. Yleisin silmämuutos oli distichiasis. Lisäksi muutamia tapauksia esiintyi myös puutteellisesta kyynelkanavan aukosta, kaihista, RD:stä ja CEA:sta. Muut silmäsairaudet olivat yksittäistapauksia.

Lisää perinnöllisistä silmäsairauksista löytää Suomen Kennelliiton sivuilta.

Epilepsia

Epilepsia on toistuvia kohtauksia aiheuttava aivojen sähköisen toiminnan häiriö, joka on koiran yleisin neurologinen sairaus. Kohtauksien luonne vaihtelee ja koiralla voi olla tajunnan, motoriikan, sensorisen toiminnan, autonomisen hermoston ja/tai käyttäytymisen häiriöitä. Kohtauksen aikana koira voi olla tajuissaan tai tajuton. Jos koko koira kouristelee, puhutaan yleistyneestä kohtauksesta. Kohtaus voi esiintyä myös paikallisena, jolloin vain yksi lihasryhmä, esimerkiksi koiran raaja tai raajat kouristelevat. Paikallisalkuinen kohtaus voi laajeta yleistyneeksi kohtaukseksi. Kohtauksen luonne riippuu purkauksen lähtöpaikasta aivoissa ja sen leviämisestä. Epilepsiaa sairastavaa koira ei saa käyttää jalostukseen. Samoin on vältettävä sellaisten riskilinjojen yhdistämistä, joiden tiedetään tuottaneen epileptikkojälkeläisiä, niin kauan, kun rodulle ei ole olemassa geenitestiä, jonka avulla sairauden kantajuus voidaan todeta.

Ensimmäinen epilepsiakohtaus tulee useimmiten nuorena, 1-5 -vuotiaana, mutta perinnöllinen epilepsia voi alkaa missä iässä hyvänsä. Samantyyppisiä kohtauksia voivat aiheuttaa myös muut sairaudet kuin epilepsia. Epilepsiadiagnoosi pohjautuu muiden sairauksien poissulkemiseen. Siksi koirasta otetaan virtsa- ja verinäytteitä ja tehdään neurologinen tutkimus. Jollei muuta selittävää syytä löydy, koira sairastaa epilepsiaa. Epilepsiaa ei voida parantaa, vaan koira tarvitsee lääkitystä koko loppuelämänsä ajan. Lääkityksen aloituspäätökseen vaikuttaa kohtauksien esiintymistiheys ja vakavuus. Lääkityksen avulla epilepsiakohtausten esiintymistä voidaan harventaa, kohtauksia lieventää ja niiden kestoa lyhentää. Joskus kohtaukset saadaan lääkityksellä kokonaan loppumaan.

Pyreneittenpaimenkoirilla esiintyy jonkun verran epilepsiaa. Se on tietyissä linjoissa yleisempää, joten sitä on pidettävä perinnöllisenä ongelmana. Pyreneittenpaimenkoirilla epilepsian puhkeamisikä on korkeahko, noin 5-6 vuotta. Useimmilla koirilla kohtaukset olivat lieviä ja niitä oli harvoin (2-4 kertaa/v) ja ne eivät mitenkään haittaa koiran arkielämää. Joukossa on ollut myös koiria, jotka saavat paljon yleistyneitä kohtauksia ja koiria, joilla on jatkuva lääkitys. Vanhemmiten useimmilla koirilla kohtaukset ovat lisääntyneet ja kohtausten kesto pidentynyt. Vain muutama koira on jouduttu lopettamaan epilepsian takia.

Yhdistys on saanut tietoonsa noin 40 epilepsiaa sairastavaa pyreneittenpaimenkoiraa. Pyreneittenpaimenkoirat ovat mukana Hannes Lohen geenitutkimuksessa, jossa tutkitaan epilepsian geneettistä alkuperää.

PDA

PDA = patentti ductus arteriosus / avoin valtimotiehyt, joka on synnynnäinen sydämen ja suurimpien verisuonten epämuodostuma. Vika on geneettinen, mutta sen periytymismekanismia ei tiedetä. PDA:n katsotaan olevan periytymistavaltaan nk. kynnysominaisuus. Leikkaushoito on mahdollinen.

Terveyskyselyistä saatujen tietojen mukaan Suomesta on tiedossa 10 kpl eriasteista PDA:ta, sivuääniä sydämestä on kuulunut kolmella (3) pitkäkarvaisella kuin myös vanhuuden läppävikaa, tarkemmin määrittelemätön sydänvika on todettu kahdella (2) ja sydämen vajaatoiminta yhdellä (1) koiralla. Yhdellä (1) lyhytkarvaisella on todettu sivuääniä sekä läppävika.

Autoimmuunisairaudet

Autoimmuunisairauksilla tarkoitetaan sairauksia, joissa kehon oma puolustusjärjestelmä alkaa virheellisesti hyökätä omaa elimistöään vastaan. Näiden sairauksien syynä on elimistön kykenemättömyys normaaliin immuunipuolustukseen.
Tällaisten sairauksien periytymistapaa ei täysin tunneta, mutta alttius näille sairauksille periytyy. Lisäksi ympäristötekijöillä saattaa olla vaikutus sairauden puhkeamiseen. Oireet voivat olla hyvin moninaisia ja epämääräisiä. Diagnoosin teko on hyvin vaikeaa. Autoimmuunisairauksia ovat mm. kilpirauhasen vajaatoiminta, SLE, KCS ja vaskuliitti.

Kilpirauhasen vajaatoiminta

Kilpirauhasen vajaatoiminta (hypotyreoosi) johtuu liian alhaisesta kiertävien kilpirauhashormonien määrästä. Kilpirauhasen vajaatoiminta on koiran yleisin sisäerityssairaus. Sairauden esiintyvyys on keskimäärin 0,2 – 0,4 % kaikista koirista, mutta joissakin roduissa esiintyminen on huomattavasti yleisempää. Kilpirauhasen vajaatoiminnan taustalla on tavallisimmin immunologinen kilpirauhasen tulehdusreaktio, lymfosytaarinen tyreoidiitti. Kilpirauhasen vajaatoiminta on autoimmuunisairaus, jolla on geneettistä taustaa. Kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavaa koiraa ei saa käyttää jalostukseen.

Kilpirauhasen vajaatoimintaa poteva koira on tyypillisesti kooltaan keskikokoinen tai suuri ja iältään keski- ikäinen (4-11 -vuotias). Kliiniset oireet kehittyvät, kun noin 75 % kilpirauhaskudoksesta on tuhoutunut, joten sairaus on voinut olla olemassa kuukausia tai vuosia ennen oireiden puhkeamista. Riskirotujen yksilöt voivat sairastua muita nuorempina, mutta vajaatoiminta on harvinainen alle kahden vuoden ikäisillä koirilla.

Yhdistys on saanut tietoonsa noin viiden pyreneittenpaimenkoiran kilpirauhasen vajaatoiminnasta.

Steroidiresponsiivinen meningiitti

SRMA on aivokalvontulehdus, jonka aiheuttaja ei ole tartunnallinen tekijä kuten virus tai bakteeri. Sairauden aiheuttaa eläimen oman puolustusjärjestelmän ylireagointi, eli kyseessä on ns. immuunivälitteinen sairaus. SRMA ilmenee yleensä alle 2-vuotiaalla koiralla äkillisenä niskan jäykkyytenä, ontumisena ja kuumeen nousuna. Koira on vaisu ja sillä on voimakkaita kipuja. Oireet johtuvat aivokalvojen ja niiden verisuonten tulehdusreaktiosta.

Yhdistys tietää noin viiden pyreneittenpaimenkoiran sairastavan aivokalvontulehdusta.

SLE

Sidekudostauti, joka aiheuttaa tulehdusta kehon eri osissa, ihossa, nivelissä ja usein myös sisäelimissä. Se voi olla joko lievänä tai rajuna muotona. Syy on tuntematon, mutta useita eri tekijöitä epäillään aiheuttajiksi, mm. geneettiset, hormonaaliset ja ympäristötekijät, kuten infektiot, stressi, jotkut lääkeaineet, huono yleiskunto ja muut mahdolliset sairaudet. Yksi (1) pyreneittenpaimenkoira on sairastanut SLE:tä.

KCS

Kyseessä on sarveis- ja sidekalvon krooninen tulehdus jonka aiheuttaa riittämätön kyyneleritys josta seuraa pintasolujen sarveistuminen. Tämä on koirilla hyvin yleinen vaiva, joka saattaa syntyä jonkun virussairauden myötä, aineenvaihdunnan, kuten kilpirauhasen vajaatoiminnan seurauksena tai silmävammojen ja infektioiden seurauksena. Taustalla voi olla immunologinen syy, joka estää kyynelrauhasen toiminnan. Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että tätä muotoa esiintyy kastroiduilla eläimillä. Vaikuttaisi siltä, että sukupuolihormoneilla olisi suojaava vaikutus. Useinkaan ei selviä onko kyseessä autoimmuunisairaus vai jostain muusta syystä johtuva kuivasilmä.

Pyreneittenpaimenkoirilla on tiedossa kaksi (2) KCS-tapausta. Lisäksi yksi eläinlääkäriasema ilmoitti hoitaneensa rodun edustajien monenlaisia erilaisia silmävaivoja. Useammalla oli esim. kuivasilmä ja tulehduksia.

Vaskuliitti

Vaskuliitti on pienten verisuonien tulehdus ruumiin ääriosissa. Se aiheuttaa purppuranvärisiä tai punaisia laikkuja, jotka yleensä häviävät ajan myötä itsestään. Tiedossa on yksi (1) varma diagnosoitu tapaus ja kaksi (2) samantyyppistä lievemmin oirein ilman diagnoosia. Kaikki kolme tapausta ovat saman pentueen koiria.

Muuta terveystietoa

Pyreneittenpaimenkoirilla esiintyy myös hammaspuutoksia, häntämutkia ja napatyriä. Muutamalla koiralla on myös esiintynyt allergiaa, munuais- ja virtsaongelmia, syöpää ja anaalirauhasongelmia.

SUOMEN PYRENELÄISET RY

Terveys