Pyreneittenkoiran terveys
Pyreneittenkoira on terve, elinvoimainen ja lisääntymiskykyinen rotu. Ensisijainen tavoite on pitää rotu tällaisena edelleenkin. Tästä syystä on tärkeää tuntea oman koirakannan terveysasiat sekä seurata tietoja muistakin maista. Suomalaisten Pyreneittenkoirien ajankohtaisia terveystuloksia voi seurata Kennelliiton KoiraNet -palvelussa.
Pyreneittenkoirien terveydentila suuriksi koiriksi on melko hyvä. Kuten muillakin jättiroduilla, nivelten kasvuhäiriöitä esiintyy kuitenkin jonkinverran. Olkanivelen osteokondroosi on tämän hetkisen tiedon valossa yleisin kasvuhäiriö rodussa. Rodulla on voimassa oleva Kennelliiton hyväksymä PEVISA (Perinnöllisten Vikojen ja Sairauksien vastustamisohjelma): jalostukseen käytettävien koirien tulee olla lonkka- ja kyynärtutkittuja. Tämän lisäksi yhdistyksen jalostussuositukset edellyttävät että pentueen vanhemmilla ovat terveystutkimukset myös seuraavista: olkanivelen osteokondroosi (OC), polvet (PL), silmät, sekä vähintään toinen vanhemmista on geenitestattu normaaliksi Degeneratiivisen Myelopatian osalta (DM normaali/normaali). Pyreneittenkoira on perusterve ja Suomessa kattavimmin terveystutkittuja laumanvartijarotuja. Sen keskimääräinen elinikä on 10-12 vuotta. Yksittäisiä yli 15-vuotiaitakin on rodussa nähty.
Yleisimmät kasvuhäiriöt
Lonkkanivelen kasvuhäiriö eli ”lonkkavika” on koirien yleisin luuston/nivelten kasvuhäiriö. Se voidaan määritellä perinnölliseksi lonkkanivelen löysyydeksi. Lonkat ovat syntymähetkellä makroskooppisesti normaalit, mutta muutokset alkavat jo pennun ensimmäisten elinviikkojen aikana. Löysyys johtaa reisiluun pään ja lonkkamaljan riittämättömään kontaktiin. Alueelle kohdistuu epänormaalin suuri paine, joka on sitä suurempi mitä pienempi kontaktialue on. Tämä voi johtaa mikromurtumiin ja lonkkamaljan mataloitumiseen. Noin vuoden iässä lantion luutuminen on täydellistä ja lonkkaniveletkin stabiloituvat. Yleensä kipukin helpottaa tässä iässä. Lonkkanivelen kasvuhäiriö johtaa yleensä nivelrikkoon. Nivelrikon kehittymisen aikatauluun ja tyyppiin vaikuttavat rotukohtaiset ja yksilölliset erot. Lonkkanivelen kasvuhäiriön perimmäistä syytä ei tiedetä, mutta se periytyy tämänhetkisen tutkimustiedon perusteella kvantitatiivisesti eli siihen vaikuttaa useita eri geenejä. Useissa tutkimuksissa on todettu runsaan ravinnonsaannin olevan yhteydessä lonkkavikaan.
Sairautta voidaan yrittää hoitaa nivelnesteen ja nivelruston koostumusta parantavilla aineilla, kipulääkkeillä ja kirurgisesti. Lonkkanivelen kasvuhäiriön ja siitä johtuvan nivelrikon hoidossa on ruokinnalla keskeinen merkitys. Ylipaino pahentaa oireita ja pelkkä painonpudotus voi helpottaa koiran oloa. Nuorilla koirilla oireina voivat olla takajalkojen ontuminen, ”pupuhyppely”, ylösnousuvaikeudet levon jälkeen, liikkumishaluttomuus ja naksahteleva ääni kävellessä.
Lonkkaniveldysplasian suhteen Pyreneittenkoira on varsin terve jättirotuiseksi, vakavaa lonkkavikaa esiintyy hyvin vähän. 2011-2021 tutkituista Pyreneittenkoirista 59% oli A/A lonkkaisia, 26% B lonkkaisia, E & D lonkkaisia oli yhteensä tutkituista 7%. Rotuyhdistys suosittelee, että jalostukseen käytetään vain terveitä (A – B) tai korkeintaan lievää dysplasiaa (C) ilmentäviä koiria. Rotujärjestö/tai yhdistys ei myönnä poikkeuslupia, poikkeusluvat myöntää Kennelliitto. Poikkeuslupaa ei tarvita, mikäli PEVISA-vaatimukset täyttyvät.
Kyynärnivelen kasvuhäiriö
Kyynärnivelen kasvuhäiriö on yleisin isojen ja jättikokoisten koirien etujalan nivelkivun ja ontumisen aiheuttaja. Kyynärnivelen kasvuhäiriön eri muotoja ovat varislisäkkeen (processus coronoideus) sisemmän osan fragmentoituminen, olkaluun nivelnastan (condylus humeralis) sisemmän osan osteokondroosi ja kiinnittymätön kyynärpään uloke (processus anconaeus). Kyynärnivelen nivelpintojen epäyhdenmukaisuutta pidetään tärkeänä syynä kaikkiin edellä mainittuihin kasvuhäiriöihin ja myös se lasketaan kyynärnivelen kasvuhäiriöksi. Optimaalisella ruokinnalla voidaan mahdollisesti estää kasvuhäiriön kehittyminen yksilöllä, jolla on siihen perinnöllinen taipumus. Kaikissa kyynärnivelen kasvuhäiriöissä oireet alkavat keskimäärin 4 – 7 kuukauden iässä. Tyypillinen oire on ontuminen, joka voi pahentua rasituksessa tai olla voimakkainta levon jälkeen. Ontuminen voi olla jatkuvaa tai ajoittaista.
Sairautta voidaan yrittää hoitaa nivelnesteen ja nivelruston koostumusta parantavilla aineilla, kipulääkkeillä ja kirurgisesti. Kasvuhäiriöiden leikkaushoidon hyöty on epävarma, jos nivelessä on jo selvät nivelrikon merkit. Kyynärnivelen nivelrikko invalidisoi koiraa yleensä pahemmin kuin esim. lonkkien nivelrikko, koska koiran painosta noin 60 % on etuosalla. Nivelrikon hoidossa tärkeitä ovat painonpudotus, liikunnan rajoitus ja tarvittaessa käytetään myös tulehduskipulääkkeitä. Kyynärnivelen kasvuhäiriöitä on Pyreneittenkoirissa todettu myös. Itse terveystuloksissa Kyynärnivelen kasvuhäiriöitä on minimaalisesti, 2011-2021 tutkituista 94% on täysin puhtaita.
Osteokondroosi
Pyreneittenkoirilla esiintyy olkanivelen osteokondroosia. Osteokondroosi on luutumishäiriö, joka voidaan yhdistää nopeakasvuisuuteen. Yksinkertaistettuna nivelpinnan ruston kehitys häiriytyy, mikä saattaa johtaa kivuliaaseen irtopalaan nivelessä. Oireet alkavat tavallisimmin 5-9kk iässä etuosan ontumisena. Molemminpuolinen sairaus voi olla vaikea havaita, koska koira ei ehkä onnu vaan saattaa yrittää vähentää etuosan kuormitusta pitämällä takajalkoja rungon alla. Sairaus todetaan röntgenkuvauksella. Osteokondroosin syntyyn vaikuttavat perinnöllinen alttius ja tärkeimpänä ympäristötekijänä ruokinta. Lievät osteokondroosi-tapaukset saattavat pysyä oireettomina tai lakata oireilemasta lääkityksellä ja joskus pelkällä ruokinnan tasapainottamisella. Vakavammat, ja lähes aina irtopalaan johtaneet, vaativat leikkaushoidon. Ennuste on hyvä, mutta leikkaushoito on kallista. Osteochondrosis dissecansia on pyreneittenkoiralla todettu olka- , kyynär- ja polvinivelessä.
Patellaluksaatio eli polvilumpion sijoiltaanmeno
Pyreneittenkoirilla esiintyy lateraalista patellaluksaatiota. Vika on periytyvä, mutta periytyvyyden mekanismi ei ole tiedossa. Polvinivelen rakenteelliset heikkoudet altistavat patellaluksaatiolle. Lievien patellaluksaation muotojen hoidoksi riittää yleensä lepo ja kipulääkitys. Vaikeat patellaluksaatiot on hoidettava kirurgisesti. Vaikea-asteinen patellaluksaatio on alle vuoden ikäisten pyreneittenkoirien yleisin lopetus syy. Viralliset polvitutkimustilastot antavat patellaluksaatioiden määrästä virheellisen kuvan, koska osa koirista lopetetaan ennen virallista tutkimusta.
Polven ristisidevammat
Tapaturmaisen polven ristisiteen katkeamisen takia on leikattu useampia pyreneittenkoiria. Ennuste aikuisten koirien polvivammoissa on nykyään kehittyneen eläinlääketieteen ansiosta hyvä. Riski polvivammojen ilmaantumiselle kasvaa takaosan heikon rakenteen myötä, erityisesti suorat polvikulmaukset altistavat polvivioille. Tapaturmaisen polven ristisiteen osittaisen revähtämisen tai katkeamisen takia on leikattu ja lopetettu joitakin pyreneittenkoiria 2011-2021 välisenä aikana.
Panosteiitti
Panosteiitti on hyvin kivulias, mutta ennusteeltaan hyvä kasvavien luiden tulehdussairaus. Se esiintyy tyypillisimmin pitkissä putkiluissa, ja todetaan röntgenkuvilla. Kasvuikäinen koira ontuu voimakkaasti. Tämän sairauden taustoista ei olla täysin selvillä; amerikkalainen kirjallisuus raportoi sen esiintyvän pyreneittenkoirilla tietyissä linjoissa, joten ainakin alttius sairaudelle lienee perinnöllistä, minkä vuoksi ei pidä yhdistää linjoja, joissa panosteiittia esiintyy. Sairautta hoidetaan kipulääkkeellä ja levolla, ja oireet loppuvat yleensä siinä vaiheessa, kun koira on lopettanut kasvunsa. Sairaus ei jätä luihin pysyviä vaurioita, mutta aiheuttaa koiralle kärsimystä, ja omistajalle huolta ja eläinlääkärikustannuksia.
Rodussa ilmeneviä silmäsairauksia
Distichiasis
Distichiasis eli ylimääräiset ripsi- ja luomikarvat on sairaus, jossa luomen sisäpuolelle kasvaa karvoja. Eri roduilla karvat saattavat olla eri tyyppisiä ja eri määrissä: kovia ja ärsyttäviä tai pehmeitä ja harmittomia. Oireita aiheuttamattomat ripset eivät vaadi hoitoa. Pyreneittenkoirilla on tiettävästi esiintynyt pehmeitä oireilemattomia ripsiä. Sairaus on perinnöllinen. Jos koiraa, jolla on distichiasis, käytetään jalostukseen, tulisi pariksi valita silmiltään terve yksilö.
Persistoiva pupillamembraani
Persistoiva pupillamembraani eli PPM tarkoittaa sitä, että silmässä on jäänteitä sikiökautisesta linssin etuosaa ruokkivasta verisuoniverkostosta/kalvosta. Värikalvossa sijaitsevia (iiris-iiris) PPM- juosteita pidetään täysin harmittomina ja ne saattavat hävitä koiran ikääntyessä. Sen sijaan linssin pintaan kiinnittyvään juosteeseen voi liittyä pistemäinen kaihi ja sarveiskalvoon kiinnittyvä PPM- juoste voi samentaa sarveiskalvoa Pyreneittenkoirilla on Suomessa todettu vain iris-iris-PPM-löydöksiä.
Kaihi
Kaihi eli katarakta voi olla perinnöllinen tai ei perinnöllinen, synnynnäinen tai hankittu. Syntymän ja 8 viikon iän välillä todetut kataraktat ovat synnynnäisiä. Esimerkkinä hankitusta kataraktasta voidaan mainita sokeritautiin liittyvä, hyvin nopeasti täydelliseksi kaihiksi kehittyvä katarakta. Muita esimerkkejä hankitusta kaihista ovat esimerkiksi vanhuuden kaihi ja PRA:han liittyvä toissijainen kaihi. Perinnöllinen kaihi voidaan todeta perinnöllisten silmäsairauksien varalta tehtävässä silmätutkimuksessa. Paras leikkaustulos saadaan, kun leikkaus tehdään ennen kuin kaihimuutos on täydellinen. Hoidon edellytyksenä on se, että silmänpohja on terve. Periytymismallia ei tiedetä pyreneittenkoiralla. Sairauden alkamisikä vaihtelee suuresti. Jos kaihisamentuma jää hyvin pieneksi, sillä ei ole vaikutusta koiran näkökykyyn.
Ektropium
Ektropium eli silmäluomen ulospäin kääntyminen, ”Löysät silmät”, ”roikkuvat luomet” kuvaa tätä tilaa, joka lievänä on lähinnä kauneusvirhe, mutta vaikeana aiheuttaa lisääntyneen tulehdusriskin. Ektropium ei itsessään vaurioita silmää, koska luomi ei hankaa, mutta pahimmissa tapauksissa leikkaushoito on tarpeellinen myös tässä vaivassa. Entropium, eli silmäluomen sisäänpäin kiertymisen hoitona on leikkaushoito.
Immuunijärjestelmään liittyvät ongelmat
Allergiat ja atopia
Atopia tarkoittaa perinnöllistä taipumusta herkistyä (allergisoitua) tavallisille elinympäristössä oleville aineille, allergeeneille. Allergisen koiran immuunijärjestelmä toimii liian voimakkaasti ja epätarkoituksenmukaisesti. Sinänsä harmittomat aineet, kuten siitepöly tai ruoka-aineet, saavat elimistön puolustautumaan. Tämä ilmenee erilaisina oireina kuten kutinana, ihottumana, korvatulehduksina, ripulina. Pyreneittenkoirissa raportoidaan esiintyvän melko paljon iho-oireita, hotspottia ja korvatulehduksia. Kahden koiran kuolinsyyksi raportoidaan krooninen korvatulehdus 2010-2019 kuolinsyissä.
Kilpirauhasen vajaatoiminta
Kilpirauhasen vajaatoiminta eli hypotyreoosia on todettu rodussa muutamia tapauksia. Hypotyreoosi voi olla primaarinen eli perinnöllinen hypotyreoosi tai sekundaarinen.Oireet ovat usein niin lieviä ja monimuotoisia (apaattisuus, turkin huono kunto) että sairauden havaitseminen voi kestää useamman vuoden. Hoitona käytetään päivittäin tablettimuodossa annettavaa kilpirauhashormonivalmistetta.
Addisonin tauti
Addisonin tauti eli lisämunuaisen kuorikerroksen vajaatoiminta on hyvin harvinainen, mutta ainakin yksi varmistettu tapaus Suomessa tiedetään. Aluksi oireita voi esiintyä vain stressitilanteissa (trauma, infektio, leikkaus) ja koiran vointi on välillä parempi. Yleisiä oireita ovat oksentelu, ripuli, ruokahaluttomuus, vatsakipu ja painon menetys. Koira on väsynyt ja haluton. Tärinää, lihasheikkoutta ja lihaskipuja voi esiintyä. Lääkehoidolla korvataan puuttuva elimistön kortikosteroidituotanto. Lääkitys on elinikäinen. Koiria, joilla on jokin immuunipuolustukseen liittyvä sairaus, ei pidä käyttää jalostukseen.
Sydänsairaudet
Sydänsairauksiin on kuollut muutama pyreneittenkoira. Tarkempia diagnooseja pyreneittenkoirien sydänvioista ei ole käytettävissä, mutta jättiroduille tyypillinen sydänsairaus on dilatoiva kardiomyopatia.
Muut rodussa ilmenevät sairaudet
Epilepsia
Epilepsia on toistuvia kohtauksia aiheuttava aivojen sähköisen toiminnan häiriö, joka on koiran yleisin neurologinen sairaus. Kohtauksien luonne vaihtelee ja koiralla voi olla tajunnan, motoriikan, sensorisen toiminnan, autonomisen hermoston ja/tai käyttäytymisen häiriöitä. Kohtauksen aikana koira voi olla tajuissaan tai tajuton. Jos koko koira kouristelee, puhutaan yleistyneestä kohtauksesta. Epilepsiaa sairastavaa koiraa ei saa käyttää jalostukseen. Ensimmäinen epilepsiakohtaus tulee useimmiten nuorena, 1-5 – vuotiaana, mutta perinnöllinen epilepsia voi alkaa missä iässä hyvänsä. Epilepsiadiagnoosi pohjautuu muiden sairauksien poissulkemiseen. Siksi koirasta otetaan virtsa- ja verinäytteitä ja tehdään neurologinen tutkimus. Jollei muuta selittävää syytä löydy, koira sairastaa epilepsiaa. Epilepsia on harvinainen kuolinsyy pyreneittenkoiralla.
Mahalaukun kiertymä
Mahalaukun kaasuuntuma ja kiertymä on suurikokoisilla, syvärintaisilla koirilla esiintyvä hengenvaarallinen, välitöntä hoitoa vaativa tila ja sitä on tavattu sekä nuorilla että vanhoilla pyreneittenkoirilla. On epäilty, että mahalaukun supistumishäiriöt altistavat kiertymälle. Lisäksi liikunta ennen ja jälkeen ruokinnan saattaa lisätä riskiä saada kiertymä. Mahalaukun laajentuman ja kiertymän oireita ovat pahoinvointi, oksennusyritykset, apaattisuus, heikkous, vatsakipu ja vatsan turpoaminen kylkikaarien takaa.
Geenitestattavat perinnölliset sairaudet
Degeneratiivinen Myelopatia, eli DM, on etenevä selkäydinrappeuma, joka tyypillisesti puhkeaa vanhoilla koirilla. DM yhdistetään geenivirheeseen, joka on diagnosoitavissa geenitestillä. Testi kertoo onko koira DM-alleelien suhteen normaali (N/N), kantaja (DM/N) vai onko sillä alttius sairastua (DM/DM). DM johtaa takapään heikkouteen ja lopulta halvausoireisiin tyypillisesti 8 – 14-vuotiailla koirilla. Oireet alkavat takaraajojen koordinaatiohäiriöillä. Sairauteen ei ole parantavaa hoitoa. Suomessa on useita DM kantajia, mutta ei tiettävästi yhtään sairastunutta. DM kantajan jalostuskäyttö on turvallista kunhan se paritetaan DM-alleelien suhteen normaalilla yksilöllä (N/N).
Neuronal Degeneration, eli NDG, on perinnöllinen neurologinen sairaus, jonka on raportoitu ainakin Yhdysvalloissa esiintyvän pyreneittenkoirissa. Sairaus puhkeaa hyvin nuorena, useimmiten ensimmäisen ikävuoden aikana, mutta saattaa alkaa niin lievänä, ettei sitä heti huomata. Ensimmäiset oireet saattavat ilmetä liukastumisina ja horjumisina. Kävely on epänormaalia: koira vaikuttaa heikolta, kömpelöltä, ”kuin olisi huppelissa”. Ajan myötä oireet pahenevat.