ROTUMÄÄRITELMÄ – Suomen Pyreneläiset ry

Pyreneittenpaimenkoira

LYHYTKARVAISEN PYRENEITTENPAIMENKOIRAN ROTUMÄÄRITELMÄ

LYHYT HISTORIAOSUUS

Tätä pyreneittenpaimenkoiran muunnosta tavattiin ensisijaisesti Pyreneitten vuoriston tasangoilla. Herra Bernard Sénac-Lagrangen vuodelta 1927 olevan vuosikirjan mukaan ”hevoskauppiaat ja karjanajajat pitivät sitä suuressa arvossa”. Sen erityispiirteet muihin pyreneittenpaimenkoiran muunnoksiin verrattuna on kuvattu vuonna 1920 julkaistun rotumääritelmään liitteenä.

YLEISVAIKUTELMA

Kokonaisuutena lyhytkarvaisella pyreneittenpaimenkoiralla on samat piirteet kuin pitkäkarvaisella.

TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA

Kallo on lähes yhtä leveä kuin pitkä. Kuono on hieman kalloa lyhyempi, mutta pidempi kuin pitkäkarvaisella tai puolipitkäkarvaisella. (alkuperäinen rotumääritelmä :kuono on kalloa lyhyempi suhteessa 1/3 – 2/3)

KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE

Eloisa ja mukautuvainen, joskus epäluuloinen vieraita kohtaan.

PÄÄ

Pään karvoitus muodostuu lyhyestä ja hienolaatuisesta karvapeitteestä (face rase = lyhytkarvainen naama).

RUNKO

Hieman lyhyempi kuin pitkäkarvaisella pyreneittenpaimenkoiralla, lähes neliömäinen.

RAAJAT

Lyhytkarvaiset. Eturaajoissa on vähäiset hapsut ja takaraajoissa housut. Lyhytkarvaisen pyreneittenpaimenkoiran käpälät ovat tiiviimmät ja kaarevammat sekä kulmaukset avoimemmat kuin pitkäkarvaisen.

KARVAPEITE

Rungon karvapeite on korkeintaan puolipitkää ja pisimmillään 6 – 7 cm pitkää kaulassa sekä sään kohdalla ja 4 – 5 cm pitkää selän keskikohdassa.

LIIKKEET

Lyhytkarvaisen pyreneittenpaimenkoiran liikkeet ovat vähemmän maatavoittavat kuin pitkäkarvaisen.

KOKO

Säkäkorkeus: Urokset 40 – 54 cm, nartut 40 – 52 cm.

VIRHEET

Kaikki poikkeamat edellä mainituista kohdista luetaan virheiksi, tarkasti suhteutettuna virheen vakavuuteen.

Virheet ja hylkäävät virheet ovat samat kuin pitkäkarvaisella pyreneittenpaimenkoiralla karvapeitettä ja mittasuhteita lukuun ottamatta.

HUOM! Uroksilla tulee olla kaksi normaalia, kivespusseihin täysin laskeutunutta kivestä.

PITKÄKARVAISEN PYRENEITTENPAIMENKOIRAN ROTUMÄÄRITELMÄ

KÄYTTÖTARKOITUS JA FCI:N LUOKITUS

Pyreneitten vuoristoalueen maatiloilla ja laidunmailla käytetty paimenkoira. Ryhmä 1 lammas- ja karjakoirat (paitsi sveitsinpaimenkoirat).
Alaryhmä 1 lammaskoirat. Käyttökoetulos vaaditaan.

LYHYT HISTORIAOSUUS

Tämä vaatimattomista oloista tuleva rotu oli 1900- luvun alkuvuosiin saakka viralliselle koiramaailmalle lähes tuntematon. Sen tyyppi vaihteli huomattavasti eri vuoristolaaksojen välillä, ulkomuoto ja karvapeite saattoivat olla hyvin erilaiset mutta luonne ja käyttäytyminen pysyivät yhtenäisinä. Ensimmäisen virallisen rotumääritelmän laati Bernard Sénac-Lagrange vuosina 1921–1925. Ensimmäiset muutokset rotumääritelmään tehtiin hänen johtajakaudellaan ja sittemmin Charles Duconten (1954–86), Guy Mansencalin (1986–2000) ja Alain Pécoultin (2000–) kausilla, vuodesta 2001 läheisessä yhteistyössä Raymond Triquetin kanssa.

YLEISVAIKUTELMA

Pieneen kokoon ja painoon nähden tavattoman toimelias. Aina valpas olemus, ovela ilme ja erittäin eloisat liikkeet antavat rodulle sen luonteenomaisen, ainutlaatuisen leiman.

TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA

• kallo on lähes yhtä pitkä kuin leveä
• kuono on kalloa lyhyempi suhteessa 2:3
• rungon pituus on säkäkorkeutta suurempi
• etäisyys kyynärpäästä maahan on yli puolet säkäkorkeudesta.

KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE

Rohkea ja neuvokas pieni koira, aloitekykyinen ja täysin isännälleen omistautunut. Se on omapäinen ja tarvitsee yleensä määrätietoista käsittelyä, jotta sen toimeliaisuus saadaan kanavoiduksi ja sen älykkyys ja eloisuus parhaiten hyödynnetyksi. Pyreneittenpaimenkoira on usein varautunut vieraita kohtaan.

PÄÄ

Yleisvaikutelmaltaan kolmiomainen.
Kallo-osa:
Kallo: Keskivahva, lähes tasainen, otsauurre vain hieman erottuva, kallo sivuilta tasapainoisesti kaareutunut. Niskakyhmy on vain hieman korostunut. Kallo on suunnilleen yhtä pitkä kuin leveä. Kallon etuosa liittyy sulavasti kaartuen kuono- osaan.
Otsapenger: Vain hieman erottuva.

KUONO-OSA

Kirsu: Musta.
Kuono: Suora, hieman kalloa lyhyempi ja kiilamaisesti kapeneva mutta ei teräväkärkinen.
Huulet: Eivät kovin paksut, peittävät alaleuan täysin; suupieli ei ole näkyvä. Huulet ja kitalaki ovat mustat tai voimakkaasti mustin merkein pigmentoituneet. Hampaat / purenta: Täydellinen hampaisto, vahvat kulmahampaat. Leikkaava purenta (yläleuan etuhampaat peittävät tiiviisti alaleuan etuhampaat). Tasapurenta on sallittu.
Silmät: Ilmeikkäät, hieman mantelinmuotoiset ja tummanruskeat; eivät ulkonevat eivätkä liian syvällä sijaitsevat. Siniset tai sinitäpläiset silmät sallitaan sini- mustakirjavilla (harlekiini tai liuskeenharmaa) koirilla, joilla lähes aina onkin tämänväriset silmät. Karvapeitteen väristä riippumatta silmänympärys on aina musta.
Korvat: Melko lyhyet ja tyvestä kohtuullisen leveät, eivät liian lähekkäin päälaelle eivätkä liian kauas toisistaan kiinnittyneet. Korvat ovat kolmionmuotoiset, ohuet ja teräväkärkiset, riippuvat, litteät ja hyvin herkkäliikkeiset. Edestä katsottuna tarkkaavaisella koiralla korvan yläreuna selvästi jatkaa kallon yläosan vaakalinjaa. Korvat voivat myös olla puolipystyt, jolloin korvan tyviosan tulee olla pystyasentoinen ja herkkäliikkeinen, ja korvan ylin kolmannes taittuu eteenpäin tai sivulle. Korvien asento on symmetrinen.

KAULA

Melko pitkä ja lihaksikas, sulavasti lapoihin liittyvä.

RUNKO

Luusto on voimakas mutta ei raskas; lihakset ovat kuivat.
Ylälinja: Kiinteä.
Säkä: Selvästi erottuva.
Selkä: Melko pitkä ja vahva.
Lanne: Lyhyt ja hieman kaartuva. Takaosassa on usein runsas karvapeite, joka korostaa lanteen kaarevuutta.
Lantio: Lyhyehkö ja melko viisto.
Rintakehä: Kohtuullisen kehittynyt ja kyynärpäiden tasolle ulottuva. Kylkiluut ovat hieman kaartuvat.
Kupeet: Eivät syvät.

HÄNTÄ

Hyvin karvoittunut, ei kovin pitkä, melko alas kiinnittynyt; hännän päässä on J:n muotoinen koukku. Tarkkaavaisen koiran häntä ei yleensä saa nousta juurikaan selkälinjan yläpuolelle, mutta se voi kaartua eteenpäin. Häntä voi olla typistetty. (Huom. Suomessa typistyskielto.) Luonnostaan lyhyt häntä on sallittu.

RAAJAT

ETURAAJAT
Eturaajat ovat pystysuorat, kuivat, jänteikkäät ja hapsuiset.
Lavat: Melko pitkät ja kohtalaisen viistot.
Olkavarret: Viistot ja keskipitkät.
Kyynärvarret: Suorat.
Ranteet: Rannenivel on erottuva.
Välikämmenet: Sivusta katsottuna hieman viistot.
Etukäpälät: Kuivat, melko litteät ja selvästi soikeat. Päkiät ovat tummat, kynnet pienet, kovat ja karvan peittämät. Myös päkiöiden välit ovat karvaiset.

TAKARAAJAT
Takaraajojen kulmaukset ovat melko voimakkaat. Puolipitkäkarvaisilla yksilöillä ei ole hapsuja raajoissa.
Reidet: Eivät kovin pitkät, kohtalaisen viistot, vahvat ja lihaksikkaat
Polvet: Hyvin kulmautuneet ja rungon keskilinjan suuntaiset.
Sääret: Melko pitkät ja viistot.
Kintereet: Kuivat, matalat, hyvin kulmautuneet, joskus hieman ahdasasentoiset. Välijalat: Pystysuorat tai vain hieman eteenpäin viistot.
Takakäpälät: Kuten etukäpälät.
Kannukset: Takaraajoissa voi olla yksinkertaiset, kaksoiskannukset tai ei lainkaan kannuksia.

LIIKKEET

Pyreneittenpaimenkoiran askel on käynnissä melko lyhyt. Koiran mieluisin liikuntamuoto on ravi, joka on vapaata ja tehokasta. Hitaassa ravissa koiran pää on hieman koholla, nopeassa selkälinjan tasolla. Käpälät eivät koskaan nouse kovin korkealle, liikunta on sujuvaa ja maata hipovaa.

NAHKA

Ohut, usein karvapeitteen väristä riippumatta tummien läikkien sävyttämä.

Karva: Pitkää tai puolipitkää, kuitenkin aina runsasta; lähes sileää tai hieman laineikasta, tiheämpää ja villavampaa lantiossa ja reisissä. Karvanlaatu on vuohenkarvan ja lampaanvillan välimuoto. Karhean ja villavan karvan sekoitus voi joillakin yksilöillä muodostaa suortuvia tai nyörejä (cadenette) tai toisinaan kattotiilien tavoin lomittuvia laattoja (matelote) takaosan päällä. Nyörejä voi muodostua myös rintaan ja eturaajoihin kyynärpäiden tasolle. Kuonossa karva on lyhyempää ja vähemmän tiheää, kuonon kärjessä ja toisinaan koko kuonossa pinnanmyötäistä ja taaksepäin kasvavaa. Kuonon sivuilla ja poskissa karva on pitempää ja näyttää ”tuulen taaksepäin tuivertamalta”. Silmien tulee näkyä, ne eivät saa olla karvojen peitossa.
Väri: Erisävyinen hiekanväri (fauve) hiilikkona tai ilman, joskus rinnassa ja raajoissa on hieman valkoista.
Erisävyinen harmaa, usein päässä, rinnassa ja raajoissa on hieman valkoista. Sininen, jossa musta täplitys (harlekiini tai liuskeensininen).
Muut värit: juovikas (bringé), musta tai musta vähäisin valkoisin täplin. Yksivärisyys on etusijalla.

KOKO

Säkäkorkeus: Urokset 42 – 48 cm, nartut 40 – 46 cm
Tyypiltään erinomaisille koirille sallitaan ± 2 cm:n poikkeama.

VIRHEET

Kaikki poikkeamat edellä mainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen ja sen vaikutukseen koiran terveyteen ja hyvinvointiin.

VAKAVAT VIRHEET

Yleisvaikutelma: Raskasrakenteisuus; eloisuuden puute.
Pää: Kallo: suippo kallo, pyöristyvä otsa, korostunut tai olematon otsapenger.
Kuono-osa: neliömäinen tai suorakaiteen muotoinen; puutteellinen pigmentti kirsussa tai huulissa.
Silmät: vaaleat silmät; vauhko ilme; pigmentittömät silmänympärykset.
Häntä: Lanteelle kiertyvä häntä; vaakasuorassa selän päälle kaartuva ”oravanhäntä”; yhteenkasvaneet häntänikamat.
Karvapeite: Liian runsas karva päässä, varsinkin jos se peittää silmät tai muodostaa griffonimaiset ”viikset” kuonoon. Huono karvanlaatu: pehmeä, kova, kihara tai kähertyvä; liian harva tai hento karva.
Väri: Valkoista yli 1/3 karvapeitteestä; harlekiini jossa värien kontrasti on heikko tai karvassa keltaista vivahdetta; hyvin laimea väri; musta jossa punaruskeat (tan) merkit päässä ja raajoissa (musta keltaisin merkein).

HYLKÄÄVÄT VIRHEET

Käyttäytyminen / luonne: aggressiivisuus tai voimakas arkuus.
Kirsu ja silmäluomet: muu väri kuin täysin musta.
Hampaat / purenta: ala- tai yläpurenta; leukojen epämuodostumat; useamman kuin kahden hampaan (paitsi P1) puuttuminen; koiralla on oltava kaikki kulma- ja poskihampaat.
Korvat: luonnostaan pystyt korvat.
Silmät: siniset silmät muilla kuin harlekiinin tai liuskeenvärisillä koirilla; lihanväriset silmänympärykset; vaaleankeltaiset silmät.
Häntä: veltto, suoraan alas riippuva häntä.
Karvapeite: kihara karvapeite.
Väri: valkoinen tai muu kuin rotumääritelmässä määritetty väri; mustilla koirilla enemmän kuin 1/3 valkoista väriä.
Koko: poikkeamat annetuista kokorajoista.
Selvästi epänormaali rakenne tai käyttäytyminen.

HUOM! Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin.

SUOMEN PYRENELÄISET RY

Pyreneittenpaimenkoira