Pyreneittenpaimenkoira
Pyreneittenpaimenkoirasta on kaksi eri rotumuunnosta, pitkäkarvainen (a poil long) ja lyhytkarvainen (face rase).
Ensimmäiset pyreneittenpaimenkoirat tuotiin Suomeen vuonna 1986. Rodun kasvatustoiminta alkoi Suomessa 1988. Pyreneittenpaimenkoiran käyttöominaisuudet ovat säilyneet, vaikkakin paimennustehtäviä nykyään on harvassa, sen sijaan siitä on tullut verraton harrastuskoira, etenkin agilityssä menestys on ollut huima.
Ranskassa rotua käytetään edelleen jonkin verran alkuperäisessä tarkoituksessa lammaspaimenena. Paimentaminen tulee jatkuvasti harvinaisemmaksi, mutta aktiivisia paimennuksen harrastajia on onneksi olemassa. Tänä päivänä pyreneittenpaimenkoiran tapaa yhä useammin aktiivisen seurakoiran ominaisuudessa.
Paimenkoiralle tyypillistä sieluaan pyreneittenpaimenkoira ei ole vielä kokonaan menettänyt, vaikka paimennustaipumuksia ei enää jalostuksessa painotetakaan. Joissain yksilöissä paimennusvietit ovat vielä tallella, kuten muutkin aikoinaan elintärkeät ja alkukantaiset vaistot. Pyreneittenpaimenkoira on alkuperältään työkoira, se huomioon ottaen koira tarvitsee niin henkistä kuin fyysistäkin tekemistä voidakseen hyvin. Pyreneittenpaimenkoira on monien mahdollisuuksien koira; agility, toko, rally-toko, nosework, paimennus, palvelus- ja pelastuskoiralajit sopivat sille mainiosti. Pyreneittenpaimenkoira kuuluu FCI:n listalla työkoiriin, joten Suomessa rodulla tulee aina olemaan myös palveluskoiraoikeudet.
Pyreneittenpaimenkoira on erittäin vilkas, miellyttämishaluinen ja nopea oppimaan. Se on helppo kouluttaa ahneutensa ja aktiivisuutensa ansiosta, tosin koiran vilkkaus vaatii ohjaajalta paljon kärsivällisyyttä – pyreneittenpaimenkoira kuulee ja näkee ympäristöstään kaiken. Rodun hengissä selviytymisen edellytys vuoristossa on vuosisatoja ollut luonteen epäluuloisuus ja varautuneisuus. Se tulee sallia tietyissä rajoissa osaten erottaa se arkuudesta. Pennun sosiaalistaminen on koiran herkkyys ja perimä huomioon ottaen erittäin tärkeää!
Lyhyt- ja pitkäkarvaisen pyreneittenpaimenkoiran perimä on hyvin pitkälti yhtenäinen, koirien taustoilta löytyy samoja yksilöitä karvanlaadusta riippumatta. Lyhytkarvaisten kanta on vielä pitkäkarvaistakin pienempi, joten risteytykset ovat välttämättömiä. Lyhytkarvaista on sanottu hieman rauhallisemmaksi kuin pitkä- karvaista, mutta perimästä johtuvat yksilöerot ovat varmastikin suuremmat kuin karvan laadusta johtuvat erot.
Pyrtsiin kannattaa tutustua livenä ja mieluiten useampaan eri yksilöön ennen hankintaa. Koirakirjat eivät kerro läheskään koko totuutta rodusta.
Kun valitset pentua, on sen perimä molemmilta vanhemmilta saatua. Kannattaa siis ensin valita itseään miellyttävät vanhemmat, niin luonteen, terveyden kuin ulkoisen olemuksenkin mukaan ja tutustua myös itse kasvattajaan, koska ensimmäinen yhteytesi rodun parissa on pentusi kasvattaja. Hän neuvoo, opastaa ja auttaa kaikessa mahdollisessa ja toivottavasti kannustaa sinut pentusi kanssa mukaan rodun yhteisiin touhuihin.
Älä hätäile! Harvinaisen rodun pentuja ei aina ole saatavilla, eikä kaikki yhdistelmät välttämättä täytä toiveitasi. Harkitse tarkkaan, koska sitoudut juuri kyseiseen koiraan parhaimmillaan 15 vuodeksi. Siksi pennun valintaan kannattaa panostaa. Jos etsit sosiaalista, helppoa kotikoiraa, joka tulee hyvin toimeen kaikkien ihmisten ja muiden eläinten kanssa, ei pyreneittenpaimenkoira välttämättä ole etsimäsi rotu. Rotu on hauskan näköinen ja luonteeltaankin varsin hauska, mutta varautuneena ja alkukantaisena paimenrotuna se vaatii paljon sosiaalistamista ja totuttamista kaikkeen mahdolliseen sekä rodunomaista tekemistä, jotta siitä voisi tulla helppo ja sosiaalinen. Myös käsittelyyn koira on totutettava heti pennusta, jotta eläinlääkärikäynneistä ja normaaleista hoitotoimista ei muodostu vaikeita. Pyreneesi on herkkä ja temperamentikas pakkaus, joka tarvitsee aikaa omistajaltaan. Se on hyvin laumasidonnainen ja haluaa olla mukana kaikessa toiminnassa. Mitä aktiivisempi perhe, sitä tyytyväisempi koira. Paimenkoirana rodun riistavietti ei ole vahva, joten vapaana juokseminen pyreneittenpaimenkoiralle onkin varsin mieluisaa, mutta sen ehtona on hyvin opetettu luoksetulo.
Lisätietoja:
