HISTORIA

Pyreneittenpaimenkoira on rotuna erittäin vanha. Se on lähtöisin Ranskan ja Espanjan väliseltä Pyreneiden vuoristoalueelta, missä näitä pienikokoisia koiria on esiintynyt kautta aikain. Sitä ei ole jalostettu muista roduista, vaan se on kehittynyt omaksi roduksi aikojen kuluessa. Pyreneittenpaimenkoiralle tyypillistä on sen alkukantaisuus, sillä se on elänyt vuosisatojen ajan eristyksissä, säilyen näin muuttumattomana. Pyreneittenpaimenkoiran pääasiallinen tehtävä oli lammaslauman koossa pitäminen, kun taas sen yhteistyökumppani pyreneittenkoira vartioi laumaa. Eniten rotua on ollut yleisillä paimennusalueilla Pyreneillä.

Pitkäkarvaisten pyreneittenpaimenkoirien kehityshistoria on varsin pitkä. Varhaisena esi-isänä pidetään jo kivikaudella, 4000 vuotta e. Kr, elänyttä Canis familiaris palustrista, josta polveutui pronssikaudella, 2000 v e. Kr, Canis familiaris Matris optimae. Rautakaudella, 1000 vuotta e. Kr, ollutta venäläistä paimenkoiraa (Ovcharka) pidetään pyreneittenpaimenkoiran esi-isänä ja rotuhistoria alkaa ennen ajanlaskumme alkua.

Vanhin tiedossa oleva kuva pyreneittenpaimenkoirasta on A. Dartiguenaven litografia 1800-luvulta ”Costume des Pyrénées” ja se on Lourdesin taidemuseossa. Vuonna 1893 ranskalainen kynologi, sotilaseläinlääkäri Pierre Mégnin määritteli harlekiininvärisen pyreneittenpaimenkoiran alustavaa ulkonäön kuvausta. Hänen poikansa Paul Mégnin jatkoi isänsä jalanjälkiä ja v. 1904 ilmestyneessä kirjassa ”Nos Chiens” pyreneittenpaimenkoiran määritelmä tarkentui. 1900-luvun alusta rodusta tuli tunnustettu paimenkoirarotu, mutta vielä silloin se ei saanut virallisesti hyväksytyn rodun statusta.

Sotakoirajoukkojen komendantti Malric ja luutnantti Paul Mégnin ottivat sotakoirakoulutukseen pyreneittenpaimenkoiria ensimmäisessä maailmansodassa ja se verotti voimakkaasti rodun kantaa. Koiria käytettiin mm. viesti- ja tiedustelukoirina. Sotakoirakouluttaja, upseeri Th. Dretzen kirjoitti sodan jälkeen: ”vaikka pyreneittenpaimenkoira onkin pieni kooltaan, armeijan työtehtävissä se oli yksi älykkäimmistä ja nopeimmista.”

Vuonna 1926 Société Centrale Canine virallisti rodun ja sen rotumääritelmän. Rodussa tehtiin, uutena asiana, virallisesti jako pitkäkarvaiseen (museau normal) ja puolipitkäkarvaiseen (face rase) pyreneittenpaimenkoiraan.

B. Sénac-Lagrange kirjoitti kirjan ”Le Chien des Pyrénées et le Chien de Berger des Pyrénées ja kirja tunnetaan myös nimellä ” Annuaire 1927“. Sitä voitanee pitää yhtenä pyreneittenpaimenkoirien kehityshistorian ja tulevaisuuden dokumentaationa, sillä rotu on säilyttänyt nykypäiviin saakka alkuperäisen, hyvin heterogeenisen ulkonäön ja käyttöominaisuudet.

Toisen maailman sodan jälkeen rotua ryhdyttiin elvyttämään koirakannan kutistuttua sotien melskeissä. Vasta 1950-luvun lopussa ja 1960-luvulla kukoisti uusi sukupolvi kasvattajia ja rodun tietäjiä. Kanta alkoi hiljalleen elpyä.

1970–80-luku oli niin pyreneittenpaimenkoirille kuin monelle muullekin rodulle muutosten vuosikymmen. Alettiin yhä enemmän painottaa koirien rekisteröintiä ja rotuyhdistysten tavoitteita. Rotukirja haluttiin kuitenkin pitää edelleen avoinna. Uusilla kasvattajilla oli hyvä näkemys pyreneittenpaimenkoirasta ja suuri intohimo rodun vaalimiseksi. Vuonna 1981 Ranskan rotuyhdistys RACP piti ensimmäisen näyttelynsä Poitiersissa, rotuina pyreneittenpaimenkoirat ja pyreneittenkoirat. Nykyisin tapahtuma on jokavuotinen ja järjestetään Argeles-Gazostissa, osallistujina kaikki neljä RACP:n rotua: pyreneittenpaimenkoira, pyreneittenkoira, pyreneittenmastiffi ja katalonianpaimenkoira.

PYRENEITTENPAIMENKOIRA SUOMESSA

Ensimmäiset pyreneittenpaimenkoirat tuotiin Suomeen vuosina 1986–1987. Tällöin Ranskasta tuotiin kaksi urosta; Bayard du Champ Bonnin ja Bearn de l ́Oustaou de Padel, sekä kolme narttua; Biscotte du Champ Bonnin, Bonjour du Champ Bonnin ja Bonnie Blue du Champ Bonnin. Ensimmäinen Suomessa syntynyt pentue (Bearn de l ́Oustaou de Padel x Bonnie Blue du Champ Bonnin) näki päivänvalon 25.12.1988 Campuksen kennelissä.

Rodun rekisteröinnit lisääntyivät aluksi nopeasti, erityisesti 90-luvun alkupuolella karanteenirajojen avauduttua ja tuonnin helpotuttua. Huippuvuonna 1994 Suomessa rekisteröitiin peräti 61 uutta pyreneittenpaimenkoiraa (pitkä-ja lyhytkarvaiset yhteensä). Nykyään uusien rekisteröintien määrä on pitkäkarvaisilla noin 30 yksilöä vuodessa ja lyhytkarvaisilla noin 10 yksilöä.

Viimeisten 20 vuoden aikana pitkäkarvaisia pyreneittenpaimenkoiria on kasvatettu 25 kennelnimellä ja lyhytkarvaisten pyreneittenpaimenkoirien kennelnimellisiä kasvattajia on ollut 9. Viimeisten viiden vuoden aikana pitkäkarvaisia pyreneittenpaimenkoiria on rekisteröity kymmenelle kennelnimelle ja lyhytkarvaisia kahdeksalle.

SUOMEN PYRENELÄISET RY

Historia