ALKUPERÄ

Pyreneittenkoiran uskotaan polveutuvan aasialaisista vuoristokoirista, jotka kulkeutuivat vaeltavien heimojen mukana Eurooppaan useita vuosisatoja sitten. Meille tuttu pyreneittenkoira on alkuperältään Ranskan ja Espanjan välisen Pyreneitten vuoristoalueen lammas- ja karjapaimenien oiva apulainen, joka vankkarakenteisena puolusti lammas- ja karjalaumoja karhujen ja susien hyökkäyksiltä, kun sen pienempi serkku, pyreneittenpaimenkoira, huolehti laumojen koossapidosta.

Jalon ja kauniin ulkomuotonsa vuoksi pyreneittenkoirasta tuli suosittu Ranskan kuninkaallisten ja aristokraattien piirissä jo 1600–luvulla ja se tunnettiin osana Ludwig XIV:n hovin loistoa. 1700–luvulla rotu yleistyi ja pääsi aateliston suosioon seura- ja vahtikoirana suurilla maatiloilla.
Ensimmäinen pyreneittenkoira Suomeen tuotiin vuonna 1963 Englannista ja varsinainen kasvatustoiminta alkoi muutamaa vuotta myöhemmin kahdella Englannista tuodulla nartulla.

KOKO

Säkäkorkeus on uroksilla 70-80 cm ja nartuilla 65-72 cm. Säkäkorkeuden ylärajan ylitys 2 cm:llä sallitaan tyypiltään erinomaisilla yksilöillä.

VÄRI

Valkoinen, jossa voi olla mäyrän- tai sudenharmaita, vaaleankeltaisia tai oransseja (arroye) merkkejä päässä, korvissa, hännän tyvessä ja joskus rungossa. Mäyränharmaat merkit ovat arvostetuimmat.

LUONNE

Alkuperäiseltä tarkoitukseltaan pyreneittenkoira on jalostettu suojelemaan itsenäisesti lammas- ja karjalaumoja pedoilta, jonka johdosta sillä on voimakas vahtimisvaisto, sekä laumaan leimautuminen. Pyreneittenkoira on edelleen melko alkukantainen, mutta terävämpi kuin ulkonäkö mahdollisesti antaa odottaa.
Varoittamisominaisuudesta johtuen pyreneittenkoira on melko herkkähaukkuinen.

Leimaantumisesta johtuen pyreneittenkoira on omalle väelle ystävällinen ja lempeä, eli todellinen perhekoira. Vieraita kohtaan pyreneittenkoira voi olla varautunut, eli epäluuloinen tai jopa välinpitämätön.

Itsenäisyydestä johtuen pyreneittenkoira tarvitsee isännän, jolla on oltava riittävästi auktoriteettia. Tämän johdosta se ei välttämättä ole aloittelijan koira, vaan omistajalla olisi hyvä olla kokemusta isoista koirista. Pyreneittenkoira ei ole perusluonteeltaan palvelushaluinen, jonka johdosta sen koulutuksen tulee olla määrätietoista heti pennusta alkaen.

Pyreneittenkoira on laumaeläin ja se tulee yleensä hyvin toimeen muiden koirien kanssa. Vieraisiin koiriin tutustuminen tulee tehdä varovaisesti ja pyreneittenkoiran ehdolla.

TERVEYS  

Pyreneittenkoitien terveydentila suuriksi koiriksi on melko hyvä. Suurimmat riskit ovat lonkka- ja kyynärnivelviat, mutta niitä ei nole todettu kovin paljon. Rodulla on voimassa oleva Suomen Kennelliiton hyväksymä PEVISA (Perinnöllisten Vikojen ja Sairauksien vastustamisohjelma), joka tarkoittaa sitä, että jalostukseen käytettävien koirien tulee olla lonkka- ja kyynärutkittuja.

LEVINNEISYYS JA KÄYTTÖ

Pyreneittenkoiria on nykyisin lähes jokaisessa maailman kolkassa, mutta suuren kokonsa ja valkoisen karvapeitteensä vuoksi siitä ei koskaan ole tullut varsinaista muotirotua.

Luonnollisesti rotu on edelleen suosittu alkuperämaassaan Ranskassa, sekä eritoten myös Belgiassa. Englannin kuningattaren tiedetään omistaneen pyreneittenkoiran jo 1850- luvulla, mutta virallisesti rotu rekisteröitiin vasta vuodesta 1885 lähtien. USA:ssa rotu on myöskin hyvin suosittu ja siellä on myös ryhdytty uudelleen käyttämään pyreneittenkoiria niiden alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan.

Pohjoismaihin rotu saapui 1950-luvulla, jolloin tuotettiin joitakin yksilöitä Ruotsiin ja Tanskaan. Rotu on nykyään kohtuullisen suosittu kaikissa pohjoismaissa, joissa kaikissa toimii myös aktiivinen pyreneittenkoirayhdistys.

Suomen ensimmäinen pyreneittenkoira oli Englannista 1963 tuotu uros Bobby de Fontenay, jonka omisti Soili Euramaa Sannäsin kartanosta Porvoon läheltä. Tänä päivänä Suomessa on arviolta noin 550 pyreneittenkoiraa ja rotu on saavuttanut oman vankan kannattajakuntansa.

Nykyisin pyreneittenkoira on lähinnä seurakoira, mutta suurpetokantojen kasvusta johtuen kiinnostus rodun alkuperäistä käyttötarkoitusta kohtaan on lisääntynyt selvästi. Tiettävästi Suomessa tällä hetkellä ainakin parin lammaskatraan vartioinnista omalta osaltaan huolehtii pyreneittenkoira.

Suuren kokonsa ja itsenäisen luonteensa johdosta pyreneittenkoira on varsin haasteellinen ja hyviä hermoja vaativa koulutettava. Kunnollinen kasvatus ja sosiaalistaminen ovat perusedellytyksiä hyvän koiran saamiseksi. Jokainen koira on omanlaisensa yksilö, ja rodun sisäiset erot saattavat olla huomattavat. Riittävän liikunnan tarvetta ei koskaan voi korostaa liikaa.

Onnellinen ja tyytyväinen pyreneittenkoira on mitä mainion kumppani erilaisiin yhteisiin harrastuksiin.

Lisätietoja: Pyreneittenkoira